| Summary: | Tässä kandidaattitutkielmassa käsitellään Neuvostoliiton hippien viestintä- ja
itseilmaisukeinoja, erityisesti keskittyen heidän verbaalisiin ja nonverbaalisiin
ilmaisutapoihinsa. Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavoin neuvostohipit tunnistivat
toisensa, rakensivat ryhmäidentiteettiään ja arkeaan, sekä miten he erosivat valtakulttuurista.
Lisäksi tutkielma pohtii, millaisia merkityksiä hippien käyttämillä symboleilla,
pukeutumisella ja puhetavoilla oli heidän alakulttuurissaan.
Tutkimusmenetelminä käytetään kirjallisuusanalyysiä ja semioottista analyysiä.
Kirjallisuusanalyysin avulla tarkastellaan hippien itseilmaisua sekä heidän alakulttuurinsa
rakentumista. Semioottinen analyysi puolestaan auttaa ymmärtämään, miten erilaiset merkit,
symbolit ja käyttäytymismallit rakensivat neuvostohippien identiteettiä ja erottivat heidät
muista yhteiskuntaryhmistä.
Analyysin tuloksena havaittiin, että neuvostohippien viestintä painottui vahvasti
nonverbaalisiin keinoihin, kuten pukeutumiseen, symboleihin ja tiettyihin
käyttäytymistapoihin. Nämä elementit olivat keskeisiä ryhmäidentiteetin muodostumisessa
ja toimivat keinona navigoida yhteiskunnassa, jossa alakulttuurit eivät olleet virallisesti
hyväksyttyjä. Samalla hippien käyttämä kieli ja slangi loivat yhteisöllisyyttä ja toimivat
tunnistamisen välineenä. Työssä kiinnitettiin erityistä huomiota kommunikaation muotoihin
ja siihen, miten ne rakensivat neuvostohippien sosiaalista todellisuutta ja arkea.
|
|---|