Suojeltavat nuoret ja lakia rikkovat potilaat diskurssianalyysi huumeita koskevista eduskunnan kirjallisista kysymyksistä

Tarkastelen maisterintutkielmassani eduskunnan huumeita ja huumeita käyttäviä henkilöitä koskevia kirjallisia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia kahden hallituskauden ajalta (2015-2023). Tutkielmani lähtökohta on päihteiden ongelmallinen käyttö ja päihteitä ongelmallisesti käyttäville henkilö...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Forsbacka, Meiju
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2025
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/100639
Description
Summary:Tarkastelen maisterintutkielmassani eduskunnan huumeita ja huumeita käyttäviä henkilöitä koskevia kirjallisia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia kahden hallituskauden ajalta (2015-2023). Tutkielmani lähtökohta on päihteiden ongelmallinen käyttö ja päihteitä ongelmallisesti käyttäville henkilöille tarjottava tuki sosiaalityön kannalta merkittävänä kysymyksenä. Ymmärrys siitä, millaista keskustelua poliittisella areenalla käydään, on välttämätöntä, jotta sosiaalityö voi puolustaa tukea tarvitsevia asiakkaita ja pyrkiä vaikuttamaan eriarvoisuutta luoviin toimintatapoihin. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja kielenkäytön voima ilmiön ja yksilöiden määrittelyssä. Hyödynnän aineiston analyysissä diskurssianalyysiä, erityisesti Isabela Fairclough’n ja Norman Fairclough’n (2012) poliittista diskurssianalyysiä, selvittääkseni, miten kansanedustajat ja ministerit ilmiöstä ja henkilöistä puhuvat ja millaisia toimia he kannattavat. Diskurssianalyysi toimii tutkielmassani paitsi analyysimenetelmänä, myös löyhänä teoreettisena viitekehyksenä itsessään. Peilaan aineistosta hahmottamiani diskursseja Nancy Fraserin teoriaan poliittisesta osallisuudesta oikeudenmukaisuuden muotona. Analyysin myötä muodostin kuusi diskurssia, jotka osittain risteilivät edustajien puheenvuoroissa. Edustajat saattoivat kannattaa sekä tehokkaampaa hoitoa ja hahmottaa päihteitä ongelmallisesti käyttävät potilaiksi että suhtautua päihteitä käyttäviin rikollisina henkilöinä, joihin on kohdistettava kontrollia. Talouden näkökulma erosi omaksi merkityksellistämisen tavakseen, ja kontrollin painottamisesta huolimatta keskustelussa korostui lasten ja nuorten suojeleminen. Kautta aineiston korostui yhteinen näkemys ongelman, jopa vihollista muistuttavan uhan, olemassaolosta, ja keskustelussa esiintyi myös muiden poliitikkojen kritisointia oletetusta huumemyönteisyydestä. Suhteessa Nancy Fraserin teoriaan eduskunnassa käydyssä keskustelussa korostui puhe päihteitä käyttävistä henkilöistä, ei puhe suoraan heille tai selkeästi heidän ääntään esiin tuoden. Tavat merkityksellistää ilmiötä ja päihteitä ongelmallisesti käyttäviä henkilöitä eivät tukeneet heidän mahdollisuuksiaan osallistua keskusteluun.