| Summary: | Polven nivelrikko on yksi maailman yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Sen esiintyvyys on kasvanut väestön ikääntyessä samalla, kun luuston terveys on heikentynyt ja osteoporoottiset murtumat lisääntyneet. Polven nivelrikon ja luuston haurastumisen riskitekijöitä ovat ikääntyminen ja naissukupuoli. Nivelrikon ja luun lujuusominaisuuksien välistä yhteyttä on tutkittu vuosikymmeniä ilman selkeitä johtopäätöksiä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet luun mineraalitiheyden (BMD) tutkimiseen, vaikka luun lujuuteen vaikuttavat myös sen mineraalimäärä (BMC) sekä geometriset ominaisuudet. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko reisiluun kaulan mineraalimäärä yhteydessä nivelrikon radiologiseen luokitukseen lieväasteista polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla.
Tutkielmassa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston “Liikuntaa luulle ja nivelrustolle” (LuRu2) -tutkimuksen alkumittausaineistoa. Tutkittavat (n = 103) olivat 55–75-vuotiaita postmenopausaalisia naisia, joilla oli todettu radiologisesti lievä (K/L 1-2) polven nivelrikko. Tutkittavien BMC mitattiin molemmista reisiluun kauloista kaksienergisen röntgensäteen absorptiometrian (DXA) avulla. Polven nivelrikon radiologinen vaikeusaste määritettiin röntgenkuvaukseen perustuvan Kellgren-Lawrence-luokituksen avulla. Taustamuuttujia olivat tutkittavien ikä, pituus, paino, painoindeksi sekä fyysinen aktiivisuus (METmin/vko). Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 28-ohjelmalla. Reisiluun kaulan BMC:n ja polven nivelrikon radiologisen luokituksen yhteyttä tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) sekä kovarianssianalyysin (ANCOVA) avulla. Reisiluun kaulan BMC:n ja taustamuuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla.
Tulokset osoittivat, että reisiluun kaulan BMC kasvoi polven nivelrikon radiologisen luokituksen edetessä oikean alaraajan osalta (p = 0,04), mutta vasemman alaraajan osalta tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu. Oikeassa alaraajassa lievien nivelrikkomuutosten K/L 2-ryhmässä BMC (4,47 g) oli 12,1 % suurempi kuin nivelrikon osalta terveiden polvien K/L 0-ryhmässä (3,93 g) (p = 0,034). Kovarianssianalyysissä pituudella ja painolla korjattu malli osoitti, ettei nivelrikon luokitus selittänyt mineraalimäärän vaihtelua oikean (F = 1,73, p = 0,18, η2 = 0,03) tai vasemman (F = 1,83, p = 0,17, η2 = 0,04) alaraajan osalta.
Lievää polven nivelrikkoa sairastavien postmenopausaalisten naisten radiologiset polven nivelrikkomuutokset ja reisiluun kaulan BMC eivät olleet yhteydessä toisiinsa, kun sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Oikean reisiluun kaulan BMC:n lisääntyminen K/L 2-ryhmässä vahvisti aiempaa näyttöä lievissä nivelrikkomuutoksissa ilmenevästä luun lujuusominaisuuksien kasvusta. Tutkielman havainnot ovat yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa, joissa nivelrikon radiologisen luokituksen ja luun lujuusominaisuuksien yhteyden on todettu olevan monitekijäinen tarkan yhteisvaikutuksen jäädessä edelleen epäselväksi.
Knee osteoarthritis (OA) is one of the most common musculoskeletal disorders worldwide. Its prevalence has increased with population aging, alongside deteriorating bone health and rising rates of osteoporotic fractures. Risk factors for both knee OA and bone fragility include aging and female sex. The relationship between OA and bone strength characteristics has been studied for decades without clear conclusions. While previous research has focused primarily on bone mineral density (BMD), other critical indicators of bone strength, such as bone mineral content (BMC) and bone geometric properties, have received less attention. The aim of this thesis was to investigate whether femoral neck BMC is associated with the radiological classification of osteoarthritis in postmenopausal women with mild knee OA.
The study utilized baseline data from the "Effects of Multicomponent Exercise on Subchondral Bone and Cartilage in Postmenopausal Women With Knee Osteoarthritis" (LuRu2) study conducted at the University of Jyväskylä. Participants (n = 103) were 55–75-year-old postmenopausal women diagnosed with mild (K/L 1–2) radiographic knee OA. BMC was measured in both femoral necks using dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). The radiographic severity of knee OA was classified using the Kellgren-Lawrence (K/L) grading system. Background variables included participants’ age, height, weight, body mass index, and physical activity (MET-minutes/week). Data were analyzed using IBM SPSS Statistics 28. The association between femoral neck BMC and knee OA severity was examined using one-way ANOVA and ANCOVA. Pearson correlation coefficients were used to analyze the relationships between BMC and background variables.
The results showed that femoral neck BMC increased with advancing radiographic severity of knee OA in the right leg (p = 0,04), whereas no statistically significant differences were observed in the left leg. In the right leg, the BMC in the mild OA K/L 2 group (4,47 g) was 12,1% higher than in the K/L 0 group (3,93 g) (p = 0,034). However, the ANCOVA model adjusted for height and weight indicated that OA severity did not explain the variation in BMC for the right (F = 1,73, p = 0.18, η² = 0,03) or left leg (F = 1,83, p = 0.17, η² = 0,04).
In conclusion, radiographic knee OA changes in postmenopausal women with mild knee OA were not associated with femoral neck BMC after accounting for confounding factors. The observed increase in right femoral neck BMC in the K/L 2 group supports earlier evidence of enhanced bone strength characteristics in mild OA. The findings align with previous studies, which suggest that the relationship between radiographic OA severity and bone strength characteristics is multifactorial, with the exact mechanisms of interaction remaining unclear.
|
|---|