| Summary: | Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee ikääntyneiden yksinäisyyttä. Yksinäisyys on ikääntyneiden keskuudessa yleistä, ja sen voidaan ajatella olevan ilmiö, joka vaikuttaa ikääntyneiden hyvinvointiin monella tapaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin.
Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä ikääntyneiden yksinäisyys on, millä tavalla se ilmenee ikääntyneiden elämässä ja minkälaisia seurauksia yksinäisyydellä on ikääntyneiden hyvinvoinnille. Tutkimuskysymyksenä on ”Mitä vaikutuksia yksinäisyydellä on ikääntyneiden hyvinvoinnille”.
Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Sen aineistoksi valikoitui artikkeleita ja kirjallisuutta koskien erityisesti ikääntyneiden yksinäisyyttä ja yksinäisyyden seurauksia ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnille. Tutkimuksessa analysoidaan aineistoa pohjautuen Erik Allardtin hyvinvointiteoriaan.
Kirjallisuuskatsauksessa ilmenee, että ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä yksilöllisesti monin eri tavoin. Yksinäisyys voi olla kokemuksellista ja tuntua erilaisina tunteina, kuten vihana, pelkona ja suruna, mutta myös
voimaannuttavana kokemuksena. Ikääntyneiden yksinäisyys voi olla sosiaalista ja emotionaalista, ja näyttäytyä
merkityksellisten ihmissuhteiden puuttumisena, tai eksistentiaalista yksinäisyyttä, jota koetaan esimerkiksi kuoleman lähestyessä. Yksinäisyys voi olla ikääntyneelle kielteinen mutta myös myönteinen kokemus.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan yksinäisyydellä on ikääntyneiden hyvinvointia heikentäviä seurauksia. Yksinäisyyden on havaittu olevan kytköksissä ikääntyneen huonompaan fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan sekä lisääntyneeseen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen. Toisaalta yksinäisyyden ja heikentyneen terveyden- ja toimintakyvyn suhde on kaksisuuntainen, sillä yksinäisyyden aiheuttamien terveydellisten seurausten lisäksi on havaittu, että ikääntyneen heikentynyt terveydentila ja toimintakyky voivat puolestaan aiheuttaa yksinäisyyttä.
|
|---|