| Summary: | Tässä tutkimuksessa tutkittiin autismikirjolle annettuja merkityksiä suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa. Autismikirjon häiriö kuuluu neuropsykiatrisiin häiriöihin, ja sille tyypillistä ovat laajat ja pysyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet ja erityispiirteet, toistuva, rajoittunut ja joustamaton käytös sekä erityiset mielenkiinnon kohteet ja aktiviteetit. Autismikirjo on ajankohtainen aihe, sillä se on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa ja erilaisissa kulttuurin tuotteissa.
Tutkimusaineiston muodostivat kuusi 2020-luvulla julkaistua suomenkielistä lastenkirjaa. Aineisto kerättiin käyttäen kriteeriotantaa. Analyysimenetelmänä oli diskurssianalyysi, joka juontaa juurensa sosiaalisesta konstruktionismista. Tutkimuksessa tutkittiin sekä autismikirjolle annettuja merkityksiä että
näissä diskursseissa autismikirjon henkilöhahmoille annettuja asemointeja. Tuloksina löydettiin viisi autismikirjoa kuvaavaa diskurssia ja niissä syntynyttä positiota: 1) diagnostinen diskurssi ja erilaisen positio, 2) diskriminatiivinen diskurssi ja ongelmapositio, 3) kehityksellinen diskurssi ja oppivan lapsen positio,
4) inklusiivinen diskurssi ja yhteisön hyväksytyn jäsenen positio sekä 5) hoidollinen diskurssi ja tukea tarvitsevan positio. Diagnostinen ja diskriminatiivinen diskurssi olivat aineistossa hallitsevia diskursseja. Näiden diskurssien korostuminen tuloksissa heijastelee lääketieteelliseen näkökulmaan nojautuvaa ajatusta autismikirjosta yhteiskunnassa vallitsevana. Näille vastakkaisen inklusiivisen diskurssin kaltainen myönteinen puhetapa voisi vahvistaa esimerkiksi kirjaa lukevan autismikirjolla olevan lapsen myönteistä minäkuvaa, ja jatkossa inklusiiviselle puhetavalle tarvittaisiinkin entistä enemmän jalansijaa kulttuurin tuotteissa.
|
|---|