| Summary: | Vaikka suomalaisen sanomalehden ytimessä on edelleen uutinen, ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia luotaavat henkilötarinat muodostavat huomattavan osan lehtien sisällöstä. Henkilölähtöisten juttujen osuus on kasvanut ajanjaksolla, jolla journalismissa koettiin yleisökäänne: toimintaympäristön muutos teki lukijoiden mielenkiinnon huomioimisesta elintärkeää. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, millainen on henkilötarinoiden merkitys suomalaisessa sanomalehtijournalismissa yleisökäänteen jälkeisessä ajassa. Tavoitteena on ollut saada tietoa siitä, millainen on suomalaisten journalistien kokemus henkilötarinoiden tehtävästä ja arvosta sanomalehdessä, mikä on lukijoiden kiinnostuksen tavoittelun merkitys henkilötarinoissa ja miten se näkyy journalistien käytännön työssä. Näitä kysymyksiä on lähestytty laadullisen tutkimuksen keinoin haastattelemalla neljää suomalaista eri sanomalehdissä työskentelevää journalistia ja analysoimalla vastaukset teemoittelevaa analyysia käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että journalistien kokemuksen mukaan henkilötarinat ovat nykyisessä sanomalehtijournalismissa olennaisen tärkeitä. Henkilölähtöisiä juttuja tehdään toimituksissa aiempaa enemmän, ja myös suuri osa uutisista tehdään nykyisin ”ihminen edellä”. Muutoksen taustalla on halu palvella lukijoita: verkkosiirtymän jälkeen analytiikan käytöstä on tullut toimituksissa osa arkea, ja data paljastaa henkilölähtöisten juttujen kiinnostavan lukijoita. Toisaalta haastatellut journalistit pitävät henkilötarinoita tärkeinä myös siksi, että ne tuovat esille tavallisen ihmisen äänen ja parantavat juttujen laatua. Henkilölähtöisten tarinoiden arvostuksen lisääntyminen näkyy määrän lisäksi myös toimituksen käytännöissä ja juttujen sisällöissä. Journalistien suhtautumisessa haastateltaviin korostuvat yhteistyö, suojelevuus ja arvostus. Tulosten perusteella voi päätellä, että haastatellut journalistit tunnistavat henkilötarinoissa yhtä aikaa sekä välineellisen merkityksen että journalistisen arvon. Nämä merkitykset eivät ole toimituksen arjessa keskenään ristiriidassa. Tutkitut journalistit ovat myös omaksuneet kiinnostavuuden journalistiseksi jutunteon kriteeriksi, samalla tunnistaen sen välineellisen merkityksen. Nämä erilaiset merkitykset vaativat journalisteilta taitoa erityisesti suhteessa haastateltaviin, sillä heidän on pystyttävä punnitsemaan samanaikaisesti sekä taloudellisia että inhimillisiä näkökulmia sekä perinteisiä journalistisia arvoja. Olennainen kysymys jatkotutkimuksen kannalta on, millaisia ovat lehtihaastateltavien omat kokemukset.
|
|---|