| Summary: | Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä induktiovaiheen opettajien ammatillisesta sitoutumisesta suomalaisessa varhaiskasvatuskontekstissa. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia diskursseja induktiovaiheessa olevat varhaiskasvatuksen opettajat konstruoivat yleisellä tasolla ammatillisesta sitoutumisesta. Tutkimusaineistona hyödynnettiin Varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin ja varhaiskasvatusalaan sitoutuminen (SIMO) -hankkeen keräämää haastatteluaineistoa. Aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin yhdeksältä (n=9) induktiovaiheen työskentelystä kokemusta omaavalta varhaiskasvatuksen opettajalta. Haastatteluaineisto analysoitiin analyyttisellä diskurssianalyysillä. Tutkimuksessa tunnistettiin viisi ammatilliseen sitoutumiseen liittyvää diskurssia:
ammatillisen tulevaisuuden polun diskurssi, lapsi-, työyhteisö- ja työolodiskurssi sekä ammatillisen kehittymisen diskurssi. Vain kolmasosa opettajista toi puheessaan selkeästi esiin haluaan pysyä ammatissa pitkän aikavälin suunnitelmissaan. Lapsidiskurssissa ammatillinen sitoutuminen näyttäytyi puheena ammatin merkityksellisyydestä, jota tuotiin
esiin lapsen kasvuun, kehitykseen ja koko elämään paikantuvan puheen kautta. Työyhteisödiskurssissa työyhteisö ja siellä vallitseva ilmapiiri sekä työyhteisön tuki ja työolodiskurssissa alalla jaksaminen, henkilöstöresurssien riittävyys, työstä saatava palkka sekä ajan puute toteuttaa opettajan työtehtäviä tuotiin esiin ammatillisen sitoutumisen kannalta merkityksellisinä tekijöinä. Ammatillisen kehittymisen diskurssissa ammatillinen sitoutuminen näyttäytyi sekä haluna kehittyä ammatillisesti lisäopiskelun ja kouluttautumisen avulla että puheena työkontekstiin ja kandivaiheen opintoihin paikantuvasta kasvusta ja oppimisesta. Toisaalta lisäopinnot ja oppimisen halu ilmensivät myös halua suuntautua muuhun kuin varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin työuran edetessä. Tutkimus tuotti uutta ja monipuolista ymmärrystä siitä, miten induktiovaiheessa olevat varhaiskasvatuksen opettajat puhuvat ammatillisesta sitoutumisesta. Tutkimuksessa tunnistettu ammatillisen kehittymisen diskurssi toi induktiovaiheen haasteellisuuteen keskittyvien tutkimusten rinnalle uudenlaista positiivista näkökulmaa. Tutkimuslöydösten pohjalta tuodaan esiin ehdotuksia, miten induktiovaiheessa olevien varhaiskasvatuksen opettajien ammatillista sitoutumista voitaisiin mahdollisesti tukea. Jatkossa aihetta olisi tärkeä tutkia lisää, jotta ammatin keskiöön, eli lapsiin ja heistä kumpuavaan ammatin merkityksellisyyteen, sitoutuneiden induktiovaiheessa olevien varhaiskasvatuksen opettajien ammattiin sitoutumista voitaisiin edistää.
|
|---|