| Summary: | Etätyöskentely on yleistynyt merkittävästi viime vuosina ja erityisen nopeaa se oli COVID-19 pandemian alettua. Etätyö on tuonut mukanaan joustavuutta ja vapautta työntekoon, mutta samalla se on asettanut uusia haasteita työpäivän tauottamiselle. Tauot ovat merkittävässä asemassa työkuorman säätelyssä ja työhyvinvoinnin edistämisessä, ja tämän vuoksi työpäivän rakenteen muutos luo tarvetta kehittää ja tutkia uudenlaisia palautumiskeinoja ja taukoympäristöjä, jotka tukevat työhyvinvointia. Etätyö saattaa mahdollistaa myös aiempaa paremmin työhyvinvointia tukevien taukoympäristöjen hyödyntämisen. Luontoympäristön on tutkittu vähentävän stressiä, parantavan mielialaa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kuitenkin luonnossa vietettyjen lyhyiden taukojen roolia työhyvinvoinnissa on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää millaisia kokemuksia lyhyt luonnossa vietetty tauko saa aikaan etätyöläisten työhyvinvoinnin kannalta. Tutkimus pyrkii vastaamaan tarpeeseen saada lisätietoa siitä, voidaanko luontoympäristöä hyödyntää etätyössä jaksamisen ja työhyvinvoinnin tukena.
Aineisto koostui seitsemästä (N 7) puolisturkturoidusta haastatteluista, joissa osallistujina oli etätyötä tekeviä työntekijöitä kahdesta keskisuomalaisesta yrityksestä. Kyseessä oli kolmen viikon mittainen luontotauko tutkimus, jossa viikon aikana tuli viettää neljänä (4) päivänä viikossa lounastauolla viisitoista (15) minuuttia luonnossa. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Kokemukset voitiin tiivistää kuuteen yläluokkaa ja niitä tarkemmin kuvaaviin alaluokkiin. Pääluokat olivat: Luonnosta uusia voimavaroja, luonto palautti, positiiviset tunnekokemukset, muutoksen mahdollistaja, kokemus kognitiivisen suorituskyvyn parantumisesta ja negatiiviset tunnekokemukset.
Osallistujien kokemukset tukevat suurelta osin aiempien tutkimusten tuloksia, joissa luontoympäristö on saanut aikaan myönteisiä kokemuksia liittyen mielen ja kehon hyvinvointiin, kognitiiviseen toimintakykyyn sekä palautumiseen. Huomionarvoisia ovat tutkimuksessa esiin nousseet negatiiviset tunteet, jotka linkittyivät työelämän vaativuuteen, kiireellisyyteen ja tunteeseen siitä, että muu kuin työhön käytetty aika olisi hukkaan heitettyä. Työpäivänaikaisen luonnossa oleilun aikaansaamat kokemukset tarjoavat mahdollisuuden syventää ymmärrystämme siitä, voiko luonto edistää työhyvinvointia. Tuloksia ei voida yleistää aineistoon koon vuoksi, mutta voidaan kuitenkin ehdottaa että luonnossa oleilulla on merkitystä työntekijän jaksamiselle. Saadaksemme lisää näyttöä luonnon yhteydestä työhyvinvointiin olisi aiheellista tutkia asiaa pidemmällä aikavälillä, jolloin vuodenajat vaihtelisivat ja taukokäytännöstä muodostuisi rutiini.
|
|---|