| Summary: | Saarnio, S. 2024. Staattisen venyttelyn akuutit vaikutukset lajinomaiseen hyppysuoritukseen ja voimantuottoon huipputason joukkuevoimistelijoilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, biomekaniikan pro gradu -tutkielma, 86 s., 3 liitettä.
Joukkuevoimistelussa vaadittavia keskeisiä fyysisiä ominaisuuksia ovat liikkuvuus, nopeus, koordinaatio, kestävyys sekä voima ja lihaskontrolli. Äärimmäisen liikkuvuuden vaatimus yhdistettynä voimantuotollisiin vaatimuksiin asettaa oman haasteensa voimisteluharjoittelulle. Liikkuvuuden ja räjähtävän voimantuoton vaatimukset korostuvat erityisesti vaikeusasteeltaan korkeimmissa hypyissä. Staattista venyttelyä on yleisesti hyödynnetty joukkuevoimistelun alkulämmittelyssä vaaditun liikelaajuuden saavuttamiseksi. Staattisen venyttelyn on aiemmissa tutkimuksissa raportoitu heikentävän voimantuottoa ja vertikaalihyppysuoritusta, mutta sen akuutteja vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu joukkuevoimistelijoilla.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää staattisen venyttelyn akuutteja vaikutuksia lajinomaisen hypyn lento- ja kontaktiaikaan, nousukorkeuteen, tehontuottoon, lihasaktiivisuuteen sekä ilmalennon aikana saavutettuun alaraajojen liikelaajuuteen huipputason joukkuevoimistelijoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli välillisesti lisätä voimisteluyhteisön tietoisuutta staattisen venyttelyn akuuteista vaikutuksista ja sen käytettävyydestä suoritukseen valmistauduttaessa. Tutkittavina oli neljätoista 17–20-vuotiasta Voimisteluliiton maajoukkueryhmään kaudella 2021–2022 kuulunutta voimistelijaa. Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna poikkileikkaustutkimuksena ja kukin tutkittava osallistui mittauksiin kahdesti: toisella mittauskerralla tehty alkulämmittely sisälsi staattista venyttelyä (SS), ja toisella kerralla vain dynaamisia liikkuvuusharjoitteita (NS).
Tutkimuksessa voimistelulle tyypillisen alkulämmittelyn jälkeen suoritetusta lajinomaisesta hypystä määritettiin voimalevyllä lento- ja kontaktiaika sekä näiden suhdetta kuvaava RSI-indeksi. EMG:n avulla mitattiin alarajaalihasten ponnistuksen aikaista ja edeltävää sähköistä aktiivisuutta, ja liikeanalyysin perusteella määritettiin ilmalennon aikana saavutettu alaraajojen liikelaajuus. Lisäksi tehontuottoa arvioitiin lento- ja kontaktiaikaan, nousukorkeuteen sekä kehonmassaan perustuvien laskentakaavojen avulla.
Osana kokonaisvaltaista lämmittelyä suoritetulla staattisella venyttelyllä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä akuutteja vaikutuksia huipputason joukkuevoimistelijoiden hyppysuorituskykyyn millään em. muuttujalla mitattuna. Hypyn lentoaika oli keskimäärin 0,5 % lyhyempi (p = 0,476) ja alaraajojen maksimaalinen liikelaajuus 1,9 % pienempi (p = 0,331) SS-protokollan jälkeen verrattuna NS-olosuhteeseen. Tutkimustuloksia voinee aiempaan tutkimusnäyttöön pohjautuen selittää tutkittavien liikkuvuusharjoittelutaustalla ja sen aikaansaamilla kroonisilla adaptaatioilla. Toteutetun venyttelyprotokollan mukainen staattinen venyttely ei ollut volyymiltaan ja/tai intensiteetiltään riittävä aiheuttamaan sellaisia akuutteja vaikutuksia lihasjänneyksikön jäykkyyteen tai neuraalisiin mekanismeihin, jotka olisivat vaikuttaneet huipputason voimistelijoiden suorituskykyyn. Tutkimustulosten perusteella staattista venyttelyä voidaan hyödyntää joukkuevoimistelijoiden alkulämmittelyssä tarkoituksenmukaisella tavalla harkintaa käyttäen.
Asiasanat: joukkuevoimistelu, liikkuvuus, staattinen venyttely, voimantuotto
|
|---|