Surullisista irtirepäisyistä suon syliin Mirdjan henkilöhahmon transferenssi L. Onervan teoksessa Mirdja

Tutkimuksessani analysoin L. Onervan Mirdja (1908) -teoksen päähenkilöä Mirdjaa Sigmund Freudin kehittämän transferenssin käsitteen näkökulmasta. Metodinani käytän lähilukua, minkä lisäksi kuljetan myös mukana psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen kuuluvia näkemyksiä henkilöhahmon analyysist...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Åman, Riina
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2024
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/100162
Description
Summary:Tutkimuksessani analysoin L. Onervan Mirdja (1908) -teoksen päähenkilöä Mirdjaa Sigmund Freudin kehittämän transferenssin käsitteen näkökulmasta. Metodinani käytän lähilukua, minkä lisäksi kuljetan myös mukana psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen kuuluvia näkemyksiä henkilöhahmon analyysista. Näitä ovat esimerkiksi henkilöhahmon rakentuminen tutkija-lukijan ja tekstin vuorovaikutuksessa sekä tutkijan oman transferenssin käyttäminen analyysin välineenä. Transferenssin käsite on keskeinen psykoanalyyttisessa perinteessä, ja sillä tarkoitetaan muun muassa yksilön varhaisen kokemustodellisuuden heijastumista nykyisyyteen esimerkiksi tunnelatausten, asenteiden ja ennalta määriteltyjen roolien muodossa. Teen tulkintoja Mirdjan toistuvasta irrottautumisen käytösmallista romanttisissa ihmissuhteissa tavoitteenani selvittää, millä perustein Mirdjan käytösmallia voi pitää transferenssina, miten Mirdjan menneisyys vaikuttaa tämän aikuisiän suhteisiin ja millaisen ratkaisun Mirdjan transferenssi saa. Transferenssin käsitteen lisäksi tuon tutkimukseeni Julia Kristevan (2010) näkemyksiä anteeksiannon tematiikasta ja tarkastelen, miten anteeksianto voi näyttäytyä Mirdjan kohdalla transferenssin ratkaisuna. Lisäksi teen katsauksen muun muassa myös Freudin viettiteoriaan ja erityisesti kuolemanviettiin. Tarkastelenkin Mirdjan kuoleman – eli suolle hukkumisen – symboliikkaa osana henkilöhahmon transferenssin ratkaisua. Tähän sovellan myös Viola Parente-Čapkován näkemyksiä Mirdjan ristiriitaisesta suhteesta äitiyteen ja siitä, miten tämä yhdistyy Mirdjan omaan kuolemaan. Analyysiosani olen jakanut kolmeen osaan tutkimuskysymysteni mukaan. Kysymykseni ovat: 1) Millä perusteella Mirdjan toiminnan ihmissuhteissa voidaan tulkita olevan transferenssia? 2) Millaista roolia Mirdjan menneisyys näyttelee tämän nykyisissä suhteissa? 3) Millaisen ratkaisun Mirdjan transferenssi saa? Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä on, että Mirdjan toiminta on transferenssia juuri sen toistuvuuden vuoksi, minkä lisäksi Mirdja ei itse vaikuta aina tiedostavan toimintansa motiiveja, mikä tulee ilmi tämän omassa kärsimyksessä ja sisäisissä ristiriidoissa. Mirdjan menneisyys taas vaikuttaa Mirdjan suhteisiin tulkintani mukaan siten, että varhaislapsuuden ero vanhemmista ja erityisesti äidistä saa Mirdjan toistamaan irrottautumisen kaavaa, sekä toisaalta heijastamaan elämänsä mies- ja naishahmoihin tiettyjä mielikuvia. Transferenssin ratkaisulle taas löydän analyysissani useita vaihtoehtoja, joista yksi on Mirdjan ja tämän puolison Runarin suhteen korjaavuus. Mirdjan kuolema taas näyttäytyy ristiriitaisena transferenssin ratkaisuna; kenties keskeisin tulkintani kuitenkin on se, että odottaessaan omaa syntymätöntä lastaan suolla Mirdja ei irrottaudu, vaan viimein antautuu tarpeelleen sitoutua.