| Summary: | Tutkimuksessani analysoin L. Onervan Mirdja (1908) -teoksen päähenkilöä Mirdjaa Sigmund Freudin kehittämän
transferenssin käsitteen näkökulmasta. Metodinani käytän lähilukua, minkä lisäksi kuljetan myös mukana psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen kuuluvia näkemyksiä henkilöhahmon analyysista. Näitä ovat esimerkiksi henkilöhahmon rakentuminen tutkija-lukijan ja tekstin vuorovaikutuksessa sekä tutkijan oman transferenssin käyttäminen analyysin välineenä. Transferenssin käsite on keskeinen psykoanalyyttisessa perinteessä, ja sillä tarkoitetaan
muun muassa yksilön varhaisen kokemustodellisuuden heijastumista nykyisyyteen esimerkiksi tunnelatausten, asenteiden ja ennalta määriteltyjen roolien muodossa. Teen tulkintoja Mirdjan toistuvasta irrottautumisen käytösmallista
romanttisissa ihmissuhteissa tavoitteenani selvittää, millä perustein Mirdjan käytösmallia voi pitää transferenssina,
miten Mirdjan menneisyys vaikuttaa tämän aikuisiän suhteisiin ja millaisen ratkaisun Mirdjan transferenssi saa.
Transferenssin käsitteen lisäksi tuon tutkimukseeni Julia Kristevan (2010) näkemyksiä anteeksiannon tematiikasta ja
tarkastelen, miten anteeksianto voi näyttäytyä Mirdjan kohdalla transferenssin ratkaisuna. Lisäksi teen katsauksen
muun muassa myös Freudin viettiteoriaan ja erityisesti kuolemanviettiin. Tarkastelenkin Mirdjan kuoleman – eli
suolle hukkumisen – symboliikkaa osana henkilöhahmon transferenssin ratkaisua. Tähän sovellan myös Viola Parente-Čapkován näkemyksiä Mirdjan ristiriitaisesta suhteesta äitiyteen ja siitä, miten tämä yhdistyy Mirdjan omaan
kuolemaan. Analyysiosani olen jakanut kolmeen osaan tutkimuskysymysteni mukaan. Kysymykseni ovat: 1) Millä
perusteella Mirdjan toiminnan ihmissuhteissa voidaan tulkita olevan transferenssia? 2) Millaista roolia Mirdjan menneisyys näyttelee tämän nykyisissä suhteissa? 3) Millaisen ratkaisun Mirdjan transferenssi saa?
Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä on, että Mirdjan toiminta on transferenssia juuri sen toistuvuuden vuoksi,
minkä lisäksi Mirdja ei itse vaikuta aina tiedostavan toimintansa motiiveja, mikä tulee ilmi tämän omassa kärsimyksessä ja sisäisissä ristiriidoissa. Mirdjan menneisyys taas vaikuttaa Mirdjan suhteisiin tulkintani mukaan siten, että
varhaislapsuuden ero vanhemmista ja erityisesti äidistä saa Mirdjan toistamaan irrottautumisen kaavaa, sekä toisaalta
heijastamaan elämänsä mies- ja naishahmoihin tiettyjä mielikuvia. Transferenssin ratkaisulle taas löydän analyysissani useita vaihtoehtoja, joista yksi on Mirdjan ja tämän puolison Runarin suhteen korjaavuus. Mirdjan kuolema taas
näyttäytyy ristiriitaisena transferenssin ratkaisuna; kenties keskeisin tulkintani kuitenkin on se, että odottaessaan
omaa syntymätöntä lastaan suolla Mirdja ei irrottaudu, vaan viimein antautuu tarpeelleen sitoutua.
|
|---|