| Yhteenveto: | Johdanto. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja syömishäiriöt ovat yleisiä huippu-urheilijoiden joukossa ja korostuvat erityisesti naisurheilijoilla, painoluokkalajeissa sekä lajeissa, joissa korostetaan hoikkaa ruumiinrakennetta. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen linkittyy usein matalaan energiansaatavuuteen ja siitä seuraavaan suhteelliseen energiavajeeseen urheilussa. Tämä on urheilijoiden oireyhtymä, joka vaikuttaa haitallisesti urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn heikentäen palautumista ja harjoittelun tehokkuutta sekä altistaen loukkaantumisille, sairastumisille ja ylikuormitukselle. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää häiriintyneen syömiskäyttäytymisen yleisyyttä painosensitiivisissä urheilulajeissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sukupuolten välisiä eroja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen esiintyvyydessä, mahdollisia yhteyksiä kehonkoostumuksen ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen välillä sekä urheilijoiden laihdutushistorian yhteyttä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen.
Menetelmät. Tutkimus toteutettiin osana The Athletic Performance and Nutrition (NoREDS) -tutkimusta. Tutkimusjoukkoon valikoitui 104 painosensitiivisiä lajeja edustavaa urheilijaa. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ja laihdutushistoriaa mitattiin BEDA-Q-kysely-lomakkeella. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen raja-arvona käytettiin neljää pistettä. Kehonkoostumus (rasvamassa, rasvaprosentti, lihasmassa ja rasvaton massa) mitattiin DXA-laitteella (GE-Lunar Prodigy, Madison, WI, USA, and Encore 2005, version 9.30 and Advance 12.30). Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics 28 -ohjelmalla. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen esiintyvyyttä urheilijoilla sekä sukupuolten välisiä eroja analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja Fisherin eksaktilla testillä. Antropometristen mittausten ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen välistä yhteyttä arvioitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Laihdutushistorian vaikutusta tutkittiin kahden kysymyksen avulla: ensimmäistä ristiintaulukoinnilla ja Fisherin testillä, toista hajontakaaviolla ja Spearmanin korrelaatiolla.
Tulokset. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyi 23 urheilijalla (22 %). Näistä 15 oli naisurheilijoita (28 %) ja kahdeksan miesurheilijoita (16 %), mutta sukupuolten väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p = 0,64). Kehon kokonaispainon, BMI:n, rasvamassan, rasvaprosentin, lihasmassan ja rasvattoman massan osalta ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ryhmässä 14 urheilijaa (61 %) ja ei-häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ryhmässä 43 urheilijaa (53 %) oli yrittänyt laihduttaa elämänsä aikana, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p = 0,636). Myöskään häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja laihdutusyritysten määrän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota (p = 0,563).
Pohdinta ja johtopäätökset. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen on havaittu vaikuttavan kielteisesti sekä urheilijan terveyteen että suorituskykyyn, ja sen esiintyvyys oli merkittävä sekä nais- että miesurheilijoilla myös tässä tutkielmassa. Tämän vuoksi aiheesta olisi tärkeää tehdä jatkotutkimuksia erityisesti monipuolisemmissa ja suuremmissa väestöryhmissä, kuten miesurheilijoiden, nuorten urheilijoiden ja kehonkoostumukseltaan heterogeenisten ryhmien parissa.
Asiasanat: häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, BEDA-Q, suhteellinen energiavaje urheilussa (REDs), urheilijat, painosensitiiviset urheilulajit
|
|---|