| Summary: | Luontokato on yksi aikamme suurimmista uhkista, ja sen pysäyttäminen on välttämätöntä. Yksi toimintamalli luontokadon vähentämiseen on lieventämishierarkia, jonka neljäs porras, ekologinen kompensaatio, otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2023 vapaaehtoisena luonnonsuojelutoimena. Ekologisessa kompensaatiossa maankäytön aiheuttamia heikennyksiä vastaavia luontoarvoja kunnostetaan ja suojellaan toisaalla, minkä avulla heikennyksistä huolimatta voidaan saavuttaa luonnon kokonaisheikentymättömyys. Lapin maakunta on luontoarvoiltaan ainutlaatuinen ja houkutteleekin ympärilleen monenlaista luonnonvaroja hyödyntävää elinkeinoelämää, kuten luontomatkailuun keskittyviä yrityksiä. Lapin alueella onkin sen luontoarvojen myötä paljon ympäristökonflikteja. Koska alue on erityinen, on tärkeää tutkia, mitä ympäristö- ja luonnonvara-alan parissa eri rooleissa toimivat ammattilaiset ajattelevat ekologisen kompensaation eduista ja heikkouksista erityisesti Lapin alueella. Toisaalta ekologisen kompensaation ollessa tuore asia on tärkeää selvittää myös ammattilaisten tietotaito ekologiseen kompensaatioon liittyen. Tutkimukseni aineisto koostuu 13 asiantuntijahaastattelusta, jotka analysoin hyödyntäen laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa ilmeni, että ekologisessa kompensaatiossa nähdään paljon epävarmuustekijöitä ja haasteita, mutta kokonaisuudessaan sen koetaan olevan hyvä, tärkeä ja odotettu lisäys luonnonsuojelulakiin. Sen sijaan osaaminen ja tietotaso vaihtelivat laajasti haastateltavien välillä. Tutkimustulos vahvistaa näkemystä siitä, että vapaaehtoisen ekologisen kompensaation kaltainen lisäys lakiin on koettu tarpeelliseksi. Toisaalta se osoittaa myös sen, ettei uuden mekanismin jalkauttaminen kentälle ole helppoa.
|
|---|