| Summary: | Suomessa lastensuojelulain mukainen viimesijainen keino turvata lapsen huolto, kasvatus ja turvallisuus on huostaanotto, jossa lapsi tai nuori sijoitetaan eroon vanhemmistaan kodin ulkopuolelle. Huostassa olevan lapsen hoito sekä kasvatus järjestetään useimmiten, joko perhehoidossa tai sijaishuollon laitoksessa. Suomessa huostaanotto on voimassa toistaiseksi, ja tavoitteena tulisi aina olla perheen jälleenyhdistäminen, eli huostassapidon päättäminen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuorten huostassa olleiden nuorten aikuisten kokemuksia perheen jälleenyhdistämisestä ja sen tavoitteesta. Tutkimuskysymykset tutkimuksessa olivat: Millaisia kokemuksia nuorilla on ollut perheen jälleenyhdistämisestä ja sen tavoitteesta sijaishuollon aikana ja millaiseksi perheen jälleenyhdistäminen ja sen tavoite merkityksellistyy nuorten kokemuksissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on fenomenologia. Fenomenologiassa on kysymys ihmisen kokonaisuudesta ja suuntauksessa ollaan erityisesti kiinnostuneita ihmisten kokemuksista elämässä ja erilaisissa elämäntapahtumissa. Fenomenologisen lähestymistavan mukaan tieto syntyy kokemuksesta ja fenomenologi-sen tutkimuksen tavoitteena on kuvata kokemus ilmiönä. Tutkimuksen aineiston muodostaa neljä huostaanoton kokeneen 18–23 vuotiaan nuoren haastattelut. Aineistoa on analysoitu mukaillen tutkija Juha Perttulan metodin askeleita yksilökohtaisen merkitysverkoston luomisesta yleiseen merkitysverkostoon. Yleisessä merkitysverkostossa on nuorten kokemuksissa huomattavaa samankaltaisuutta toisiin verrattuna. Yleinen merkitysverkosto auttaa hahmottamaan, miten yksilöt kokevat ja tulkitsevat maailmaa ympärillään. Tutkimuksessa löytyi kuusi merkitysverkostokokonaisuutta, joissa yhdistyvät nuorten kokemukset perheen jälleenyhdistämiseen ja sen tavoitteeseen. Nämä olivat: Kodin merkitys, suhde sijaishuoltopaikkaan, suhde vanhempiin, nuoren mielipiteen merkitys, psyykkinen kuormitus sekä suhde sosiaalityöntekijään. Tutkimuksen tuloksissa huostassa olleiden nuorten aikuisten kokemuksissa koti merkityksellistyy perheen jälleenyhdistämisen tavoitteeksi. Suhteet sijaishuoltopaikkaan sekä vanhempiin vaikuttavat perheen jälleenyhdistämiseen. Lisäksi perheen jälleenyhdistäminen on nuorille psyykkisesti kuormittavaa, epäselvää ja suunnittelematonta. Nuoret kokevat, että heidän mielipidettään ei perheen jälleenyhdistämisen keskusteluissa arvosteta ja heidän suhteensa sosiaalityöntekijään jäävät etäisiksi.
|
|---|